torstai 20. lokakuuta 2011

Nyt - silloin

Rakas ystävä. Mitä sinulle kuuluu nyt? Tiedän, että elämässäsi on taas kerran isoja muutoksia.

Nyt. Viime yönä näin unta ex-miehestä. Minua huolettaa se, että näen unissa hänet, en nykyistä rakasta. Viime päivinä olen pakosta nähnyt ex:n pari kertaa. Emme ole puhuneet mitään, jos tervehtimistä ei lasketa. Molemmilla kerroilla ex on tullut uneen. Ensimmäisenä yönä hän käveli uuden rakkaansa kanssa tiellä ohitseni. Toisena yönä (viime yönä) hän makasi ojassa sammuneena ja minä olin hätääntynyt, tunsin, että olin syypää hänen tilaansa.

Nyt ole hyvä ja muista, että keräät syyllisyyksiä kovin helposti. Myös asioista, jotka eivät ole syytäsi. Ex-miehesi on alkoholisti, etkä sinä siihen sairauteen ole vaikuttanut millään lailla. Ex-miehesi ei juonut teidän liittonne aikana. Miksi nämä unet, nyt?

Pelkäsin suhteessa, että mies alkaisi taas juoda. Näin, että hän on heikosti sidoksissa arkeen - hänellä oli vain yksi läheinen ystävä, ja tämäkin ystävä asui etäällä. Tuntui siltä, ettei ex raittiina osannut olla ihmisten kanssa tekemisissä vapaa-aikanaan. Tuntui, että hän kaipasi lähikuppilaan kaljan ääreen. Hän kävi AA:ssa, mutta ärsyyntyi siellä joihinkin ihmisiin ja fraaseihin ja jätti ryhmissä käymisen.

Tämän viikon kohtaamisissa näin, ettei ex ole hyvinvoiva. Hän on lihonnut, hänen katseensa pälyilee. Edelleen minua raivostuttaa tuo hänen pälyilevä katseensa, se että hän lymyili ja luimisteli meidän suhteemme viimeisen vuoden kertomatta omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Ex näytti tällä viikolla hyvin syylliseltä ja pahoinvoivalta. Tavallaan haluaisin hänelle hyvää. Samaan aikaan se eron aiheuttama kipu on edelleen olemassa. Kaikki ne loukkaavat sanat ja sanomatta jätetty. Ex sanoi minulle, ettei hän minua koskaan rakastanut. Olipa kanssani vaan jostain määrittelemättömästä syystä. En tiedä, voiko erossa pahemmin loukata kuin mitätöimällä koko yhteisen menneisyyden. Toivon ex-miehelle saman kivun kuin itselleni. Samaan aikaan en toivo - jos ex:n elämässä olisi kaikki hyvin, tarkoittaisi se, että hän olisi oppinut jotain, siirtynyt eteenpäin, alkanut elää kokonaisemmin.

Kerrot taas menneisyydestä. Mitä sinulle kuuluu nyt?

Ex-mieheen liittyvät unet ahdistavat. Ahdistaa se, ettei ex-mies ole minulle yhdentekevä. Tuntuu, etten ole vapaa siitä suhteesta ja kaikista niistä vaikeuksista, joita suhteessa oli. Kannan niitä mukanani tähänkin suhteeseen. Koen herkästi itseni näkymättömäksi tai hylätyksi. Alan nähdä, miten se tapahtuu: ensin on jokin tunne, jota en rohkene tuoda julki. Suljen tunteen sisääni. Sitten kätkeydyn tekemiseen ja touhuamiseen ja sisäisesti olen kuitenkin tyytymätön siitä, että osa minusta jää piiloon.

Raivostuin uudelle rakkaalle toissaviikolla. Ensin se tunne oli pelkkää tyytymättömyyttä, joka sai voimansa siitä, että rakas vetäytyi kotitöistä. Siitä kasvoi raivo - olin jo kerran kokenut sen, että minä tein enemmän yhteisen kodin eteen kuin toinen ja se toinen vain vetäytyi päiväunille, tietokoneelle, teeveen ääreen. Se raivo sai minut huutamaan. Kummallista, että tilanne paransi välejämme. Sain kerrankin sen kokemuksen, että olen näkyvä myös vihaisena. Minut otetaan vakavasti. Minua kuullaan. Raivon jälkeen itsekin pystyin kuulemaan toista, kun en enää ollut niin kiinni kiukussani.

Kuulostaa hyvältä. Kuulostaa erilaiselta kuin aikaisemmin - ja sinähän et halua kulkea samaa uraa tässä uudessa suhteessa. Näit jo ex-miehen kanssa, mitä voi tapahtua, jos uhraudut ja piilotat itsesi. Älä ole huolissasi unista. Uni on tapa käsitellä menneisyyttä. Voi olla, että palaat unimaailmassa vielä vuosikymmenenkin jälkeen tuohon vanhaan suhteeseen. Päiväelämä kulkee omaa tahtiaan. Muistathan pitää huolta itsestäsi.

tiistai 9. elokuuta 2011

Juuri nyt

Juuri nyt kirjoitan sinulle, koska olet ison muutoksen edessä. Miltä tuntuu?

Tänään ensimmäistä kertaa eron jälkeen uskoin täysin ehdottomasti, että minä olen arvokas ja tärkeä riippumatta siitä, miten ex minua kohteli. Aikaisemmin olen kuvitellut, että minun pitäisi jollain lailla näyttää ex:lle, että hän on arvioinut minut väärin. Olen kuvitellut, että erokipu helpottaisi, kunhan ex oivaltaisi, miten paskamaisesti käyttäytyi minua kohtaan. Kunhan ex jälleen arvostaisi minua, niin sitten voisin päästää irti, antaa anteeksi, jatkaa eteenpäin.


Minä olen hyvä tyyppi! Sitkeä. Lojaali. Huolehtivainen. Luova. Toiveikas. Rakastava. Urhea. Salliva. Myötätuntoinen.


Hyvät puoleni vetäytyivät piiloon ex:n kanssa ollessani. Minusta tuli alakuloinen, vetäytyvä, mekaaninen, välinpitämätön... Kun ex ei arvostanut minua, niin itse lakkasin arvostamasta itseäni - tai en se arvostus kovin vankalla pohjalla ollut aikaisemminkaan, ja ex:n kanssa sukelsin syvemmälle. Mutta mitä siitä? Minä olen ookoo.

Rakas ystävä, olen iloinen puolestasi! Olen iloinen siitä, että olet ystävä itsesi kanssa. Usko pois, huomenna on  vielä paremmin, elämästäsi tulee vielä täydempää.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Tulevaisuus on onnellinen

Rakas ystävä, olen huomannut, ettet enää surkuttele itseäsi. Kyllähän elämässä tapahtuu kaikenlaista - eroja, sairastumisia, työttömyyttä, onnettomuuksia. On ikävää, kun omalle kohdalle osuu äkkiarvaaamatta hallitsematon mullistus. Pitkään et pystynyt ajattelemaankaan muuta, kuin eroa. Pitkään kaikki kiertyi eron ympärille: vertasit, mitä oli silloin ja mitä on nyt. Aloitit uuden ajanlaskun erosta. Aloit laskea molempiin suuntiin. Kun laskit aikaa ennen eroa ja mietit, miten hukkaan heitit ne yhteiset vuodet ex-miehen kanssa. Kun laskit aikaa eron jälkeen, surit sitä, miten hidasta toipuminen on, ja miten läsnä erokipu on koko ajan.

Sanot:
Nyt uskon, että pääsen kiinni uuteen. Uskon, että tulevaisuus on onnellinen. Uskon, että koen tulevaisuudessa asioita, jotka olivat mahdottomia, pois rajattuja, ex-suhteessa.Enää ei ole sellaista tunnetta, etten kykene ajattelemaan kunnolla. Vielä viime talvena oli kuin mielessäni olisi ollut valtava ruhje, jota piti väistellä mutta johon vahingossa kumminkin koski ja silloin kipu valtasi kaiken. 


Olen alkanut pitää itsestäni enemmän eron jälkeen. Ex-suhteessa osa minusta halveksi ja moitti itseäni, kun en saanut ratkaistua suhteen ongelmia. Nyt olen enemmän itseni näköinen.


Olen iloinen puolestasi, rakas ystävä. Et ole turhaan surrut ja raivonnut, miettinyt ja itkenyt. 

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Yksinäisyys

Kirjoitan sinulle, rakas stävä, pitkästä aikaa. Anteeksi, etten ole tullut tänne kirjaamaan ajatuksiani.  Ajoittain sinusta tuntuu, että ero on jo kaukana. Kun sitten äkkiarvaamatta putoat kipuun ja hätään, petyt kovasti. Kuvittelet, että ne positiiviset tunteet ovat olleet harhaa ja olet yliarvioinut voimasi.

Sinä toivut tästä aivan varmasti. Aivan varmasti olet myös kokenut asioita, jotka ovat välttämättömiä sinulle. Sinusta tulee terveempi ja voimakkaampi kuin olet ollut. Sinusta tulee kokonaisempi.
Mistä sinä sen tiedät? Entä jos menin pysyvästi rikki erossa? Entä jos pelästyin lopullisesti ja henkisesti kapenen ja kutistun koko loppuikäni?
En minä tiedäkään - en ole selvännäkijä. Mutta toivon sinulle hyvää - parasta mahdollista elämää, iloa, energiaa, ystäviä. Siihen toiveeseen ei kuulu katkeruuteen kietoutuminen. Toivo sinäkin itsellesi hyvää. Älä rankaise itseäsi enää. Sinulla on ollut tarpeeksi vaikeata ilman että itse heität kapuloita rattaisiin.

Olet pettynyt siihen, että olit taas yhden juhlapyhän yksin. Tunnet olevasi kaikkien ystäväpiirien ulkopuolella - ne pariutuneet ystäväsi ovat suhteissaan pyhät, kumppaniensa kanssa  ja ne ei-pariutuneet eivät ole sinulle niin läheisiä, että osaisit lähestyä heitä. Jouduit ponnistelemaan ollaksesi edes kohtuullisen hyväntuulinen. Pakotit itsesi ulos kävelylenkille, näit puolitutun ja sinua nolotti. Ajattelit, että tuo puolituttu varmaan miettii, miten olet taas yksin kävelyllä. Mikä sinussa on vikana, kun olet yksin? Ei sinussa ole vikaa.

Sinusta tuntuu, ettei uusi rakkaasi käsitä, miten eristäytyneeksi ja yksinäiseksi juuri pyhinä tunnet itsesi. Rakkaallasi on tiiviit perhesiteet, sisar, veli ja äiti, sisarten perheet. Hänellä on myös harrastusporukka, joka tänä vappuna oli taas yhteisellä retkellä. Et olisi voinut lähteä mukaan, mutta et olisi halunnut olla yksinkään. Ymmärrän, että pakollinen yksinolo herättää sinussa yksinäisyyttä ja ruokkii hylätyksi tulemista. Muista, etteivät tunteesi ole koko totuus. Vaikka päättyneessä suhteessa ex-miehesi vältteli juhlapyhiä eikä suostunut tekemään mitään yhdessä, ei uusi rakkaasi ole samanlainen. Ei, vaikka hän onkin tämän juhlapyhän poissa. Tehän olitte yhdessä pääsiäisenä ja jouluna.

Muista antaa itsellesi anteeksi, edelleen, aktiivisesti. Anna itsellesi anteeksi. Älä ole julma itsellesi. Älä ole kova tai armoton. Tämä on tärkeää - kun suhtaudut itseesi lempeästi, sinulla on helpompaa myös muiden ihmisten seurassa. Lähellesi tullaan, lähelläsi viihdytään.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Etäisyyttä kivun keskipisteeseen

Rakas ystävä, jokin solmu sisälläsi aukesi tänään. Tajusit, ettei loukkaantuminen tai hylätyksi tulemisen tunne enää hallitse sinua. Kumppanisi kohteli sinua huonosti erossa. Silti erosta seurasi paljon hyvää. Sitä hyvää et ehkä koskaan olisi kokenut, jos suhde olisi jatkunut. Jos et olisi eronnut, eläisit edelleen vailla kosketusta. Jos et olisi eronnut, olisit vieläkin osa sitä  epätasapainoisesta vuorovaikutusta, jossa puolisko määräsi tärkeät asiat ja sinä myöntelit.Suhteessanne vallitsivat vahvemman ja vähemmän haluavan lait. Puolisosi ei kaivannut niin paljon läheisyyttä, henkistä yhteyttä tai seksiä kuin sinä. Hänen käsityksensä noista kolmesta oli erilainen kuin sinun. Eivät nuo käsitykset muutu noin vain. On silkkaa opportunismia kuvitella, että te olisitte päätyneet sopusointuiseen yhdessäoloon, jossa molempien tarpeet ja toiveet olisivat yhtä tärkeitä ja yhtä usein toteutuvia.

Mitä sinä kaipaat hänestä?
En taida kaivata hänestä mitään. Olen vain ollut niin loukkaantunut. Kipu ja viha pitää minua kiinni hänessä.

Rakastitko loppuaikoina häntä?
Vaikea sanoa. Hän oli joskus hellyyttävä. Joskus koin, että hän suojeli minua (tämä esimerkiksi suhteessa vanhempiini). Mutta viime aikoina jäin yksin siinäkin kohden. Joskus rakastin hänen älyään ja verbaliikkaansa, mutta lopulta olin jo kuullut hänen älykkäimmät juttunsa moneen kertaan.

Onko sillä merkitystä, miten pitkään suhde kesti?
Välillä on, valtavasti. On kuin olisin menettänyt aikaa elämässäni ja kiertänyt ympyrää. Turha suhde. Miksi minä en voinut kohdata sitä hellää ja arvostavaa kumppania parikymppisenä tai edes silloin, kun tapasin ex-kumppanini?

Olisitko voinut jo aikaisemmin päätyä sellaiseen suhteeseen kuin nyt?
Tiedän vastauksen: En olisi. En itse arvostanut itseäni, hellyys ei ollut minulle tärkeää, se oli pelottavaa ja melkein kipua tuottavaa. Hellyys ja kosketus muistutti siitä, etten ollut lapsuudessa saanut hellyyttä ja kosketuksia niin paljon kuin olisin tarvinnut. Hellyyden ja läheisyyden sijaan minua oli ylisuojeltu ja rajoitettu. Käsitykseni rakkaudesta oli vino (on varmasti vieläkin, mutta nyt se on terveempi kuin ennen). Rakastuin päättyneessä suhteessa siihen, miten vapaalta ja kovalta (ei-hellyydenkipeältä) kumppani vaikutti. En rakastanut itseäni, häpesin itseäni. Ei silloin kykene rakastumaan ihmiseen, joka antaa vastarakkautta. Silloin rakastutaan ihmiseen, joka rakastaa itseään. Keskityin palvomaan kumppaniani ja hänkin keskittyi palvomaan itseään, siinä meillä oli yhteinen rakkaus. Minä olin se hävettävä sivullinen, se ei-rakastettava.


Mikä sinusta nyt tuntuu tärkeimmältä muutokselta?
Se, ettei minun enää tarvitse tuntea sitä kummallista tunnetta, joka oli läsnä aina kun puhuimme. Tunsin silloin, etten ole oma itseni. Olin kuin lapsi, joka on päässyt vanhemman suosikkiserkkunsa seuraan: myötäilin, myöntelin, yritin etukäteen arvata, millaiset ehdotukset ja mielipiteet saisivat kumppanin hyväksynnän. Samalla pelkäsin, ettei minua hyväksyttäisi. Tiesin noissa tilanteissa, ettei kaikki ole kohdallaan, mutta en osannut muuttaa sitä sisäistä tunnettani enkä osannut käyttäytyä eri tavalla.On raskasta piilottaa itsensä koko ajan. Mutta minä häpesin! Häpesin aivan hulluja asioita, kuten esimerkiksi sitä, etten ollut koskaan kokeillut huumeita. Ex-kumppanilla oli sellainen käsitys, että jokainen ei-täysi-tuupovaaralaismoukka on vähintään pilveä possutellut.Häpesin myös koulutustani - ex-kumppanilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ja hän muisti toistuvasti mainita, miten vain käytäntö ja tekeminen opettavat oikeasti. Minä tunsin olevani väärällä tavalla oppinut. 


Hienoa, että alat saada etäisyyttä eroon. Näet kaiken nyt enemmän omasta näkökulmastasi. Et enää yritä ymmärtää ex-kumppanisi näkemyksiä ja käytöstä. Minusta tuntuu siltä, ettet enää pidä itseäsi avuttomana tai pelkurina. Sinä olet toimelias! Olet rohkea! Olet selviytyjä! Käännät menetykset voitoksesi - se on mahdollista nyt, kun kipu ja suru alkaa väistyä. Nauti elämästäsi, ole itsellesi hyvä, älä aliarvioi tai mitätöi kokemuksiasi, tietojasi ja taitojasi.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Anna itsesi versoa

Rakas ystävä, mietit tänään, miksi oikein päädyit yhteen ex-kumppanisi kanssa. Hän oli ensimmäinen, johon tunsit todella isoa fyysistä vetovoimaa. Miksi aloitte seurustella, miksi muutitte yhteen? Sinä olit aikaisemmin päättänyt, etteivät parisuhteet ole sinua varten. Sinä pelkäsit, että oma suhteesi olisi samanlainen kuin vanhempiesi suhde, ja päätit välttää toistoa pysymällä ikäsi yksin.

Sitten rakastuit. Ja aloit seurustella... Koska. Ex-kumppanisi oli niin erilainen kuin omat vanhempasi, hän oli eri maailmasta, radikaali, kapinallinen, röyhkeä, puhelias, hullu. Hänen kanssaan olit aivan varma siitä, että olet mahdollisimman kaukana vanhempiasi.

Unohdit sen, että kannoit vanhempiasi sisälläsi. Sinä toit mukanasi kipeyksiä kotoa ja ex-kumppanisi toi mukanaan omiaan (vaikka olikin eri maailmasta, radikaali, kapinallinen, röyhkeä jne).

Nyt tiedät, ettei sinut tarvitse pyrkiä maailmojen ääriin päästäksesi irti. Riittää, kun teet töitä itsesi kanssa. Sinä olet jo tottunut siihen. Kävit kolme vuotta psykoterapiaa. Kertaakaan et jättänyt käyntiä väliin. Joka kerralla tunsit, että jokin liikahti, ettet ollut turhaan saapunut paikalle ja puhunut ja kuunnellut. Et sinä ole vanhempiesi varjo. Sinä olet oma itsesi. Muistatko, kun sanoit olevasi kukkaan puhkeamassa oleva puu?

Muistan. Ja muistan, että sanoin niin juuri ennen kuin meidän viimeinen yhteinen vuosi alkoi. 


Kaikki on vieläkin mahdollista. Sinä olet puu. Anna itsesi versoa.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Aurinkoa, tänään

Rakas ystävä, aurinko näyttäytyi tänään ja huomasit sen. Huomasit samalla, että voit hellittää. Asiat järjestyvät, kunhan annat asioiden järjestyä. Opettelet luottamaan siihen, että elämä kantaa. Kyllä se kantaa, sinuakin - ja juuri sinua.

Tunnet epämääräistä syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa. Ei sinun olisi pitänyt erota. Sinun olisi pitänyt pysyä liitossa.

Et voinut mitään erolle. Et voinut mitään sille, että toinen päätti lähteä.

Anna itsellesi anteeksi, ettet ole täydellinen ihminen. Olet erehtyvä. Olet epävarma. Olet välillä epälooginen. Et aina osaa kuunnella omia tunteitasi tai ilmaista itseäsi niin, että tulisit ymmärretyksi. Olet inhimillinen ja inhimillisenä äärettömän tärkeä, ainutlaatuinen.

Kiitos. Tuntuu vaan, etten ole tarpeeksi tai riittävästi.

Pöh. Heitä pois ne ylikriittiset silmälasit, joilla vanhempasi sinua katsoivat. Et ollut heille tarpeeksi, mutta itsellesi olet. Itsesi kanssa vietät koko elämäsi. Ole itsesi ystävä, hyvinä ja huonoina hetkinä.