Etäisyyttä kivun keskipisteeseen

Rakas ystävä, jokin solmu sisälläsi aukesi tänään. Tajusit, ettei loukkaantuminen tai hylätyksi tulemisen tunne enää hallitse sinua. Kumppanisi kohteli sinua huonosti erossa. Silti erosta seurasi paljon hyvää. Sitä hyvää et ehkä koskaan olisi kokenut, jos suhde olisi jatkunut. Jos et olisi eronnut, eläisit edelleen vailla kosketusta. Jos et olisi eronnut, olisit vieläkin osa sitä  epätasapainoisesta vuorovaikutusta, jossa puolisko määräsi tärkeät asiat ja sinä myöntelit.Suhteessanne vallitsivat vahvemman ja vähemmän haluavan lait. Puolisosi ei kaivannut niin paljon läheisyyttä, henkistä yhteyttä tai seksiä kuin sinä. Hänen käsityksensä noista kolmesta oli erilainen kuin sinun. Eivät nuo käsitykset muutu noin vain. On silkkaa opportunismia kuvitella, että te olisitte päätyneet sopusointuiseen yhdessäoloon, jossa molempien tarpeet ja toiveet olisivat yhtä tärkeitä ja yhtä usein toteutuvia.

Mitä sinä kaipaat hänestä?
En taida kaivata hänestä mitään. Olen vain ollut niin loukkaantunut. Kipu ja viha pitää minua kiinni hänessä.

Rakastitko loppuaikoina häntä?
Vaikea sanoa. Hän oli joskus hellyyttävä. Joskus koin, että hän suojeli minua (tämä esimerkiksi suhteessa vanhempiini). Mutta viime aikoina jäin yksin siinäkin kohden. Joskus rakastin hänen älyään ja verbaliikkaansa, mutta lopulta olin jo kuullut hänen älykkäimmät juttunsa moneen kertaan.

Onko sillä merkitystä, miten pitkään suhde kesti?
Välillä on, valtavasti. On kuin olisin menettänyt aikaa elämässäni ja kiertänyt ympyrää. Turha suhde. Miksi minä en voinut kohdata sitä hellää ja arvostavaa kumppania parikymppisenä tai edes silloin, kun tapasin ex-kumppanini?

Olisitko voinut jo aikaisemmin päätyä sellaiseen suhteeseen kuin nyt?
Tiedän vastauksen: En olisi. En itse arvostanut itseäni, hellyys ei ollut minulle tärkeää, se oli pelottavaa ja melkein kipua tuottavaa. Hellyys ja kosketus muistutti siitä, etten ollut lapsuudessa saanut hellyyttä ja kosketuksia niin paljon kuin olisin tarvinnut. Hellyyden ja läheisyyden sijaan minua oli ylisuojeltu ja rajoitettu. Käsitykseni rakkaudesta oli vino (on varmasti vieläkin, mutta nyt se on terveempi kuin ennen). Rakastuin päättyneessä suhteessa siihen, miten vapaalta ja kovalta (ei-hellyydenkipeältä) kumppani vaikutti. En rakastanut itseäni, häpesin itseäni. Ei silloin kykene rakastumaan ihmiseen, joka antaa vastarakkautta. Silloin rakastutaan ihmiseen, joka rakastaa itseään. Keskityin palvomaan kumppaniani ja hänkin keskittyi palvomaan itseään, siinä meillä oli yhteinen rakkaus. Minä olin se hävettävä sivullinen, se ei-rakastettava.


Mikä sinusta nyt tuntuu tärkeimmältä muutokselta?
Se, ettei minun enää tarvitse tuntea sitä kummallista tunnetta, joka oli läsnä aina kun puhuimme. Tunsin silloin, etten ole oma itseni. Olin kuin lapsi, joka on päässyt vanhemman suosikkiserkkunsa seuraan: myötäilin, myöntelin, yritin etukäteen arvata, millaiset ehdotukset ja mielipiteet saisivat kumppanin hyväksynnän. Samalla pelkäsin, ettei minua hyväksyttäisi. Tiesin noissa tilanteissa, ettei kaikki ole kohdallaan, mutta en osannut muuttaa sitä sisäistä tunnettani enkä osannut käyttäytyä eri tavalla.On raskasta piilottaa itsensä koko ajan. Mutta minä häpesin! Häpesin aivan hulluja asioita, kuten esimerkiksi sitä, etten ollut koskaan kokeillut huumeita. Ex-kumppanilla oli sellainen käsitys, että jokainen ei-täysi-tuupovaaralaismoukka on vähintään pilveä possutellut.Häpesin myös koulutustani - ex-kumppanilla ei ollut juuri minkäänlaista koulutusta ja hän muisti toistuvasti mainita, miten vain käytäntö ja tekeminen opettavat oikeasti. Minä tunsin olevani väärällä tavalla oppinut. 


Hienoa, että alat saada etäisyyttä eroon. Näet kaiken nyt enemmän omasta näkökulmastasi. Et enää yritä ymmärtää ex-kumppanisi näkemyksiä ja käytöstä. Minusta tuntuu siltä, ettet enää pidä itseäsi avuttomana tai pelkurina. Sinä olet toimelias! Olet rohkea! Olet selviytyjä! Käännät menetykset voitoksesi - se on mahdollista nyt, kun kipu ja suru alkaa väistyä. Nauti elämästäsi, ole itsellesi hyvä, älä aliarvioi tai mitätöi kokemuksiasi, tietojasi ja taitojasi.

Anna itsesi versoa

Rakas ystävä, mietit tänään, miksi oikein päädyit yhteen ex-kumppanisi kanssa. Hän oli ensimmäinen, johon tunsit todella isoa fyysistä vetovoimaa. Miksi aloitte seurustella, miksi muutitte yhteen? Sinä olit aikaisemmin päättänyt, etteivät parisuhteet ole sinua varten. Sinä pelkäsit, että oma suhteesi olisi samanlainen kuin vanhempiesi suhde, ja päätit välttää toistoa pysymällä ikäsi yksin.

Sitten rakastuit. Ja aloit seurustella... Koska. Ex-kumppanisi oli niin erilainen kuin omat vanhempasi, hän oli eri maailmasta, radikaali, kapinallinen, röyhkeä, puhelias, hullu. Hänen kanssaan olit aivan varma siitä, että olet mahdollisimman kaukana vanhempiasi.

Unohdit sen, että kannoit vanhempiasi sisälläsi. Sinä toit mukanasi kipeyksiä kotoa ja ex-kumppanisi toi mukanaan omiaan (vaikka olikin eri maailmasta, radikaali, kapinallinen, röyhkeä jne).

Nyt tiedät, ettei sinut tarvitse pyrkiä maailmojen ääriin päästäksesi irti. Riittää, kun teet töitä itsesi kanssa. Sinä olet jo tottunut siihen. Kävit kolme vuotta psykoterapiaa. Kertaakaan et jättänyt käyntiä väliin. Joka kerralla tunsit, että jokin liikahti, ettet ollut turhaan saapunut paikalle ja puhunut ja kuunnellut. Et sinä ole vanhempiesi varjo. Sinä olet oma itsesi. Muistatko, kun sanoit olevasi kukkaan puhkeamassa oleva puu?

Muistan. Ja muistan, että sanoin niin juuri ennen kuin meidän viimeinen yhteinen vuosi alkoi. 


Kaikki on vieläkin mahdollista. Sinä olet puu. Anna itsesi versoa.

Aurinkoa, tänään

Rakas ystävä, aurinko näyttäytyi tänään ja huomasit sen. Huomasit samalla, että voit hellittää. Asiat järjestyvät, kunhan annat asioiden järjestyä. Opettelet luottamaan siihen, että elämä kantaa. Kyllä se kantaa, sinuakin - ja juuri sinua.

Tunnet epämääräistä syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa. Ei sinun olisi pitänyt erota. Sinun olisi pitänyt pysyä liitossa.

Et voinut mitään erolle. Et voinut mitään sille, että toinen päätti lähteä.

Anna itsellesi anteeksi, ettet ole täydellinen ihminen. Olet erehtyvä. Olet epävarma. Olet välillä epälooginen. Et aina osaa kuunnella omia tunteitasi tai ilmaista itseäsi niin, että tulisit ymmärretyksi. Olet inhimillinen ja inhimillisenä äärettömän tärkeä, ainutlaatuinen.

Kiitos. Tuntuu vaan, etten ole tarpeeksi tai riittävästi.

Pöh. Heitä pois ne ylikriittiset silmälasit, joilla vanhempasi sinua katsoivat. Et ollut heille tarpeeksi, mutta itsellesi olet. Itsesi kanssa vietät koko elämäsi. Ole itsesi ystävä, hyvinä ja huonoina hetkinä.