Nyt. Viime yönä näin unta ex-miehestä. Minua huolettaa se, että näen unissa hänet, en nykyistä rakasta. Viime päivinä olen pakosta nähnyt ex:n pari kertaa. Emme ole puhuneet mitään, jos tervehtimistä ei lasketa. Molemmilla kerroilla ex on tullut uneen. Ensimmäisenä yönä hän käveli uuden rakkaansa kanssa tiellä ohitseni. Toisena yönä (viime yönä) hän makasi ojassa sammuneena ja minä olin hätääntynyt, tunsin, että olin syypää hänen tilaansa.
Nyt ole hyvä ja muista, että keräät syyllisyyksiä kovin helposti. Myös asioista, jotka eivät ole syytäsi. Ex-miehesi on alkoholisti, etkä sinä siihen sairauteen ole vaikuttanut millään lailla. Ex-miehesi ei juonut teidän liittonne aikana. Miksi nämä unet, nyt?
Pelkäsin suhteessa, että mies alkaisi taas juoda. Näin, että hän on heikosti sidoksissa arkeen - hänellä oli vain yksi läheinen ystävä, ja tämäkin ystävä asui etäällä. Tuntui siltä, ettei ex raittiina osannut olla ihmisten kanssa tekemisissä vapaa-aikanaan. Tuntui, että hän kaipasi lähikuppilaan kaljan ääreen. Hän kävi AA:ssa, mutta ärsyyntyi siellä joihinkin ihmisiin ja fraaseihin ja jätti ryhmissä käymisen.
Tämän viikon kohtaamisissa näin, ettei ex ole hyvinvoiva. Hän on lihonnut, hänen katseensa pälyilee. Edelleen minua raivostuttaa tuo hänen pälyilevä katseensa, se että hän lymyili ja luimisteli meidän suhteemme viimeisen vuoden kertomatta omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Ex näytti tällä viikolla hyvin syylliseltä ja pahoinvoivalta. Tavallaan haluaisin hänelle hyvää. Samaan aikaan se eron aiheuttama kipu on edelleen olemassa. Kaikki ne loukkaavat sanat ja sanomatta jätetty. Ex sanoi minulle, ettei hän minua koskaan rakastanut. Olipa kanssani vaan jostain määrittelemättömästä syystä. En tiedä, voiko erossa pahemmin loukata kuin mitätöimällä koko yhteisen menneisyyden. Toivon ex-miehelle saman kivun kuin itselleni. Samaan aikaan en toivo - jos ex:n elämässä olisi kaikki hyvin, tarkoittaisi se, että hän olisi oppinut jotain, siirtynyt eteenpäin, alkanut elää kokonaisemmin.
Tämän viikon kohtaamisissa näin, ettei ex ole hyvinvoiva. Hän on lihonnut, hänen katseensa pälyilee. Edelleen minua raivostuttaa tuo hänen pälyilevä katseensa, se että hän lymyili ja luimisteli meidän suhteemme viimeisen vuoden kertomatta omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Ex näytti tällä viikolla hyvin syylliseltä ja pahoinvoivalta. Tavallaan haluaisin hänelle hyvää. Samaan aikaan se eron aiheuttama kipu on edelleen olemassa. Kaikki ne loukkaavat sanat ja sanomatta jätetty. Ex sanoi minulle, ettei hän minua koskaan rakastanut. Olipa kanssani vaan jostain määrittelemättömästä syystä. En tiedä, voiko erossa pahemmin loukata kuin mitätöimällä koko yhteisen menneisyyden. Toivon ex-miehelle saman kivun kuin itselleni. Samaan aikaan en toivo - jos ex:n elämässä olisi kaikki hyvin, tarkoittaisi se, että hän olisi oppinut jotain, siirtynyt eteenpäin, alkanut elää kokonaisemmin.
Kerrot taas menneisyydestä. Mitä sinulle kuuluu nyt?
Ex-mieheen liittyvät unet ahdistavat. Ahdistaa se, ettei ex-mies ole minulle yhdentekevä. Tuntuu, etten ole vapaa siitä suhteesta ja kaikista niistä vaikeuksista, joita suhteessa oli. Kannan niitä mukanani tähänkin suhteeseen. Koen herkästi itseni näkymättömäksi tai hylätyksi. Alan nähdä, miten se tapahtuu: ensin on jokin tunne, jota en rohkene tuoda julki. Suljen tunteen sisääni. Sitten kätkeydyn tekemiseen ja touhuamiseen ja sisäisesti olen kuitenkin tyytymätön siitä, että osa minusta jää piiloon.
Raivostuin uudelle rakkaalle toissaviikolla. Ensin se tunne oli pelkkää tyytymättömyyttä, joka sai voimansa siitä, että rakas vetäytyi kotitöistä. Siitä kasvoi raivo - olin jo kerran kokenut sen, että minä tein enemmän yhteisen kodin eteen kuin toinen ja se toinen vain vetäytyi päiväunille, tietokoneelle, teeveen ääreen. Se raivo sai minut huutamaan. Kummallista, että tilanne paransi välejämme. Sain kerrankin sen kokemuksen, että olen näkyvä myös vihaisena. Minut otetaan vakavasti. Minua kuullaan. Raivon jälkeen itsekin pystyin kuulemaan toista, kun en enää ollut niin kiinni kiukussani.
Raivostuin uudelle rakkaalle toissaviikolla. Ensin se tunne oli pelkkää tyytymättömyyttä, joka sai voimansa siitä, että rakas vetäytyi kotitöistä. Siitä kasvoi raivo - olin jo kerran kokenut sen, että minä tein enemmän yhteisen kodin eteen kuin toinen ja se toinen vain vetäytyi päiväunille, tietokoneelle, teeveen ääreen. Se raivo sai minut huutamaan. Kummallista, että tilanne paransi välejämme. Sain kerrankin sen kokemuksen, että olen näkyvä myös vihaisena. Minut otetaan vakavasti. Minua kuullaan. Raivon jälkeen itsekin pystyin kuulemaan toista, kun en enää ollut niin kiinni kiukussani.
Kuulostaa hyvältä. Kuulostaa erilaiselta kuin aikaisemmin - ja sinähän et halua kulkea samaa uraa tässä uudessa suhteessa. Näit jo ex-miehen kanssa, mitä voi tapahtua, jos uhraudut ja piilotat itsesi. Älä ole huolissasi unista. Uni on tapa käsitellä menneisyyttä. Voi olla, että palaat unimaailmassa vielä vuosikymmenenkin jälkeen tuohon vanhaan suhteeseen. Päiväelämä kulkee omaa tahtiaan. Muistathan pitää huolta itsestäsi.
