Juuri nyt kirjoitan sinulle, koska olet ison muutoksen edessä. Miltä tuntuu?
Tänään ensimmäistä kertaa eron jälkeen uskoin täysin ehdottomasti, että minä olen arvokas ja tärkeä riippumatta siitä, miten ex minua kohteli. Aikaisemmin olen kuvitellut, että minun pitäisi jollain lailla näyttää ex:lle, että hän on arvioinut minut väärin. Olen kuvitellut, että erokipu helpottaisi, kunhan ex oivaltaisi, miten paskamaisesti käyttäytyi minua kohtaan. Kunhan ex jälleen arvostaisi minua, niin sitten voisin päästää irti, antaa anteeksi, jatkaa eteenpäin.
Minä olen hyvä tyyppi! Sitkeä. Lojaali. Huolehtivainen. Luova. Toiveikas. Rakastava. Urhea. Salliva. Myötätuntoinen.
Hyvät puoleni vetäytyivät piiloon ex:n kanssa ollessani. Minusta tuli alakuloinen, vetäytyvä, mekaaninen, välinpitämätön... Kun ex ei arvostanut minua, niin itse lakkasin arvostamasta itseäni - tai en se arvostus kovin vankalla pohjalla ollut aikaisemminkaan, ja ex:n kanssa sukelsin syvemmälle. Mutta mitä siitä? Minä olen ookoo.
Rakas ystävä, olen iloinen puolestasi! Olen iloinen siitä, että olet ystävä itsesi kanssa. Usko pois, huomenna on vielä paremmin, elämästäsi tulee vielä täydempää.
