Rakas ystävä, olen huomannut, ettet enää surkuttele itseäsi. Kyllähän elämässä tapahtuu kaikenlaista - eroja, sairastumisia, työttömyyttä, onnettomuuksia. On ikävää, kun omalle kohdalle osuu äkkiarvaaamatta hallitsematon mullistus. Pitkään et pystynyt ajattelemaankaan muuta, kuin eroa. Pitkään kaikki kiertyi eron ympärille: vertasit, mitä oli silloin ja mitä on nyt. Aloitit uuden ajanlaskun erosta. Aloit laskea molempiin suuntiin. Kun laskit aikaa ennen eroa ja mietit, miten hukkaan heitit ne yhteiset vuodet ex-miehen kanssa. Kun laskit aikaa eron jälkeen, surit sitä, miten hidasta toipuminen on, ja miten läsnä erokipu on koko ajan.
Sanot:
Nyt uskon, että pääsen kiinni uuteen. Uskon, että tulevaisuus on onnellinen. Uskon, että koen tulevaisuudessa asioita, jotka olivat mahdottomia, pois rajattuja, ex-suhteessa.Enää ei ole sellaista tunnetta, etten kykene ajattelemaan kunnolla. Vielä viime talvena oli kuin mielessäni olisi ollut valtava ruhje, jota piti väistellä mutta johon vahingossa kumminkin koski ja silloin kipu valtasi kaiken.
Olen alkanut pitää itsestäni enemmän eron jälkeen. Ex-suhteessa osa minusta halveksi ja moitti itseäni, kun en saanut ratkaistua suhteen ongelmia. Nyt olen enemmän itseni näköinen.
Olen iloinen puolestasi, rakas ystävä. Et ole turhaan surrut ja raivonnut, miettinyt ja itkenyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti