Kohta olet itse paras ystäväsi

Rakas ystävä, mitä sinulle kuuluu?

Mietin tänään, että tunsin jo kouluiässä, että elämä on jossain toisaalla. Aivan kuin pidättelisin tai varmistelisin jotain - elämää. Eron jälkeen se tunne ("elämä on jossain muualla, minä elän elämätönta elämää") on häipynyt. Mietin, voisiko tämä olla kiinni siitä, etten nyt pidättele ajatuksia ja tunteita itsessäni. Uuden kumppanin kanssa on helppoa olla oma itsensä - ja kun olen oma itseni, elämä on minussa, ei jossakin toisaalla.

Hyvä! Kohta minä olen tarpeeton, kohta olet itse paras ystäväsi. Vaikuttaa siltä, että ero on saanut sinut arvostamaan itseäsi enemmän kuin ennen. Olet huomannut oman arvosi. Ja tiedät myös ne heikkoutesi ja olet hyväksymässä sen, että sinä olet sinä juuri noiden heikkouksien kanssa. Älä vihaa heikkouksiasi, ne ovat inhimillisiä, ilman niitä sinulla ei olisi syvyyttä.