Rakas ystävä, eilen oivalsit jotain tärkeää. Ajattelit, että voit valita, millaista elämää tulevaisuudessa elät. Voit valita, käperrytkö tämän kivun ympärille vai päätätkö elää hyvää elämää kivusta huolimatta. Ymmärrät nyt, ettet ole täysin olosuhteitten tai kohtalon armoilla, vaan voit tehdä valintoja. Teet koko ajan valintoja: toiset niistä johtavat menneeseen, toiset kantavat tulevaisuuteen. Sinä voit valita! Ei se ole vaikeaa.
Pelkään sitä, etteivät voimani riitä.
Tee se, mitä jaksat. Ei sinun tarvitse kaikkea luoda uusiksi päivässä, viikossa, kuukaudessa tai edes vuodessa. Jos päätät suhtautua tulevaisuuteen toiveikkaasti, olet jo puoliksi avannut uuden portin. Jos taas olet pelokas ja epäilevä, pidät itseäsi kurjuudessa. Ei sinun tarvitse rangaista itseäsi erosta. Olen jo kerran kirjoittanut sinulle tämän: Ero ei ollut sinun syytäsi. Teit sen, mitä voit. Olet itkenyt tarpeeksi, olet ollut surullinen, olet tuntenut pelkoa ex-kumppanisi kohtaamisista, olet tuntenut itsesi tyhmäksi, kun et ymmärrä eroa kokonaan, et käsitä kaikkia eroon johtaneita syitä... Vapauta itsesi, valitse oman elämän rakentaminen menneisyydessä kieriskelyn sijaan.
Välillä tuntuu, että olen minuutta vailla. En tiedä, kuka olen. Suhteessa olin ihan erilainen, kuin olin kuvitellut.
Aiemmin kirjoitin siitä, että vanhat uskomukset itsestäsi huojuvat nyt. Tuo on juuri sitä - sinussa on puolia, joita et olisi oppinut tuntemaan ilman päättynyttä suhdetta. Kaikki kamala on siis ollut tärkeää. Kaikesta kamalasta seuraa hyvää, usko pois!
Kuulostat mainosmieheltä.
Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla ylimielinen tai tekopirteä. Vilpittömästi uskon, että asioilla on tarkoituksensa. Mieti esimerkiksi sitä, millainen tulevaisuus sinulla olisi ollut ilman eroa. Olisit jäänyt niiden rajojen vangiksi, jotka ex-kumppani asetti sinulle. Kun hän ei kaivannut läheisyyttä eikä hellyyttä, jäit niitä vaille. Olisitko ollut valmis sitoutumaan siihen vaillejäämiseen loppuiäksesi katkeroitumatta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti